Sua vain, yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan.
Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni unelmain.
Oi, sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain.
Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni, unelmain.
Huomasin tänään että oon tullu yhen ihmisen kanssa tosi läheiseks, ja silti se ei tiedä musta kaikkea. Eihän sen tarvitsekkaan. Ei kenenkään tarvii tietää musta kaikkee. Mutta musta tuntuu että kannan jotain tosi piemää ja tunkkasta salaisuutta sisälläni ja en voi kertoo kenellekkään, jos tahdon suojella itseäni. En luota kehenkään tarpeeks. Jotkut tietää, mutta kaduttaa että kerroin. "Ystäväsi huolehtii, kun askelees on hatarat"
Joinakin päivinä sitä vaan miettii, että onko ketään kehen luottaa täysin tai ketään kenelle kertoa ihan kaikki. Toivon ja rukoilen että tapaan joskus sellasen ihmisen. Enkä nyt tarkota ettenkö pystyis kertomaan mitään mun ystäville, vaan että oon niin epävarma, etten usko pystyväni kertomaan kenellekkään. Ellei tapahdu ihmettä. Tässä viikossa on enään 2 koulupäivää jäljellä, kun meillä alkaa loma etuajassa. Jippii! Bailaan varmaan joittenkin kavereittan kanssa pikkasen ja sheikkaan I:n kanssa heti kun loma alkaa.
- Rita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti