how did i became so ugly?

 

Mua oikeesti pelottaa ajatus siitä että voin menettää jonkun mulle läheisen tytön koska se ei kuuntele mua, vaan jättää tarkotuksella syömättä eikä ymmärrä niitä vaaroja vaikka kysyn joka ikinen minuutti: "Mikä on olo?" tai "Ootko syöny?" Se ei vaan tajuu että mua oikeesti huolettaa sen tilanne. Se ei ymmärrä että se voi ihan hyvin tietämättään sairastaa anoreksiaa, mutta alkaa oireilemaan vasta kohta. Tai bulimiaa koska on kuulema oksennellu aika paljon eikä pysty syömään kun ihan vähän oksentamatta (lääkäri kyllä oli sanonu ettei se luultavasti oo bulimiaa). Mahdollista on myös että sillä on Ortoreksia, koska just tänään luin siitä ja siinä ihminen on ihan pakkomielteinen ruokaa kohtaan ja tarkkailee koko ajan mitä syö ettei vaan syö jotain liian rasvasta tai suolasta.


Ja vaikka itsellänikin on aika matalalla tuo itsetunto, niin kyllä mä nyt silti syön vaikka pidänkin itseäni lihavana ja uskon että muutkin pitää. Koska se menee kaikessa yksinkertaisuudessaan niin että jos ei syö, niin kuolee! Aika koomisen kuullosta, mutta niinhän se menee. Eikä syömisen kokonaan pois jättämisestä seuraa mitään hyvää vaan just päin vastoin. Se on ihan äärimmäisen vaarallista. Eikö nykynuoret tajua ettei ruoan pois jättämisellä laihdu (tai no laihtuu, mutta siitä seuraa kaikkee muuta paskaa esim. luusto haurastuu, kuukautiset loppuu, sydänlihas voi vahingoittua.). Liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla laihtuu. Ja vaikka se viekin aikaa, niin mielummin laihtuu vähän kerrallaan kun laihtuu nopeesti ja menettää terveytensä ja on koko ajan ihan veto pois.

Ja muutenkin kaikki nuoret tytöt on ihan hulluja yrittäessään laihuttaa niillä konsteilla, että päivän aikana saa syödä vaan n. 200 kcl caikka oikeesti nuoren ihmisen pitäis saaha 1800-200 kcl päivässä? Oikeesti sehän on ihan kerrassaan hullua! Miks ihmiset haluaa laihtua tommosiks langan laihoiks luikuiks? Miksei sais olla muotoja ja naisellinen vartalo vaan pitää olla kun joku oljenkorsi joka lentää tuulen mukana? What the fuck oikeesti? Tää on mun ajattelutapa (ja toivottavasti ees joidenkin muidenkin): Jokainen on kaunis.   <- ihan KAUHEE klisee, mutta oikeesti se on totta. Ja mua oikeesti pöyristyttää se ajatus että ei oo sen vertaa itsekunnioitusta että söis sillon kun siltä tuntuu ja jättäis syömättä (VAIN!) sillon jos siltä tuntuu. Ei ruoasta tarvii tehä niin hemmetin isoo juttua!

"I'm having nightmares of sleeping with the enemy"